Kristiina Tikke Tuura

Romu ja roska materiaalina ja filosofiana

Olen tilataitelija ja minua kiinnostaa erityisesti pois heitetyt tavarat. Rakennan niistä installaatioita ja erilaisia asetelmia. Teokseni ovat osittain konkreettisia, pysyviä teoksia, jotkut taas ovat tilapäisiä installaatioita.

Teokset käsittelevät esteettisin keinoin kulutus- ja ympäristökysymyksiä ja ilottelevat hylätyillä esineillä. Kun arkipäiväiset roskat estetisoidaan, niihin latautuu outoa voimaa, joka pysäyttää, toivon niin, pohtimaan omaa pientä roskaamista ja suurempaa, koko yhteiskunnan laajuista roskaamista ja tuhoamista.

Tekstiiliteokset

Säde-eläin, tekstiiliapplikaatio, 2020

Muotonsa teos sai valtamerien yksisoluisten maailmasta. Alkueliöiden muodot kutkuttavat mieltäni ja samaan aikaan kun kaikkien vesistöjen, ja myös meidän ihmisten elinehto, mikrobielämä, on uhattuna.

Teoksen materiaali, kangastilkut ja napit on saatu lahjoituksina. Teoksen työprossin aikana lukuisat lapset oppivat ompelemaan napin ja harjoittelemaan paikkausta ja parsimista. Tavoitteena oli oppia tekemään yksinkertaisia arjen ilmastotekoja huoltamalla omia vaatteita.

Teos oli esillä Nytkäys-näyttelyssä Lappeenrannan taidemuseossa 2020 ja Texile2021, osa Lahti – Euroopan ympäristöpääkaupunki 2021 ohjelmaa.
Yhteistyökumppaneina Helinä Rautavaaran museo ja Helsinki Design Week. Taike on tukenut teoksen valmistamista.

Sukkaeläimet

Sukkaeläimet on naivistinen näkemys mikrobien maailmasta. Teoksessa kohtaavat monituhatkertaisesti suurennetut mikrobit ja arkiset käytöstä poistetut sukat, polyesterivanun ja akryylimaalin avustuksella.

Sukkia ovat olleet täyttämässä lapset Helsinki Design Weekin Lasten viikonlopussa ja Helinä Rautavaaran museolla.

Hattivattien luola, tilateos, 2014

Pro Lastenkirjallisuus -yhdistys kutsui minut luomaan teoksen Tarinoiden puutarha -näyttelyyn Virka-galleriaan. Syntyi satojen hattivattien luola, jonne saattoi ryömiä lepäämään pehmeälle pedille hattivattien viereen. Materiaalina installaatiossa oli parittomat valkoiset sukat ja valkoiset puuvillahansikkaat.

Yhteisölliset maalaukset

Ornamentti-maalausten sarja Puhos loves People-festivaalille. Puhoksen ostoskeskus, Helsinki. 2018-2021

Teos on paikallisten koululaisten ja asukkaiden kanssa toteutettu 30 maalauksen kokonaisuus ostoskeskuksen keskusaukiota ympäröivälle parvekkeelle ja ympäristöön.

Ornamentti on lainannut muotonsa Puhoksen keskusaukion lattiasta. Siinä on jo hyvin kulunut ornamentaalinen, kulmikas kuvio, joka sopii hyvin monikulttuuriseen ympäristöön. Kuviossa voidaan nähdä viitteitä sekä suomalaiseen kansanperinteeseen että lukuisien muiden kulttuurien kuvalliseen perinteeseen. Ornamentti-teoksen jokaisesssa maalauksessa leikitellään tuolla kuviolla, muunnellaan muotoja ja värejä, mutta Puhoksen keskusaukion lattian kuvio on aina lähtökohtana.

Teos on esillä aina Puhos Loves People -festivaalin aikana syksyisin.

Luonnonsuoja. 2018. Tilateos. Rajatalon ympäristötaiteen keskus, Keuruu

Mieltäni kiehtoo se elämä, joka on meille näkymättömissä. Siitä elämästä näemme vilahduksen kun nostamme kauan paikoillaan maaneen kiven maasta tai kurkistamme vihreiden lehtien alapinnalle. Piiloista paljastuu pieniä tai vielä pienempiä olioita, lieroja, siiroja, tuhatjalkaisia, muurahaisia ja lähes näkymättömiä metsän asukkaita. Metsä on kaikien niiden koti.

Kohtasin Luonnonsuojaa tehdessäni liki kolmesataa keuruulaista koululaista. Maalasimme yhdessä metsän eläinten koteja, metsiä, niittyjä, soita, vettä, taivasta ja talvista maisemaa. Sen jälkeen koululaiset maalasivat luontoon sen pieniä asukkaita. Maalaukset ommeltiin yhteen luolaksi, viidakoksi, joka ripustettiin Rajatalon kapeaan rappukäytävään.

Luonto on noin 140 miljoonan lajin koti. Suurin osa noista luonnon asukkaista on meille näkymättömissä.  Siellä ne elävät suojassa omassa valtakunnassaan ja ylläpitävät valtavaa maapallon ekosysteemiä ja ihmisten elämä on täysin noiden piilossa elävien tuntemattomien ystävien varassa.

Luonnonsuoja on kunnianosoitus metsän pienimpiä ja luonnon monimuotoisuutta kohtaan.

Assistenttinani toimi tekstiiliartesaani Pirta Ala. Teos oli osa Keuruun kaupungin lastenkulttuurivuotta.

Valokalvomaalaukset

Työryhmä Saaren valo

Jäkälä ja aurinko. 2019. Valokalvomaalaus, Rovaniemi

Majakka. 2019. Valokalvomaalaus. Rovaniemi

Työryhmä Saaren valo on kahden visuaalisen taiteilijan kollektiivi. Rovaniemeläinen Miia Kettunen on yhteisötaiteilija ja pukusuunnittelija, helsinkiläinen Kristiina Tuura on tila- ja ympäristötaiteilija. He työskentelivät heinäkuun 2019 ajan residenssimuotoisesti Saarenkylän Vanhustenkotiyhdistyksen palvelukodeissa.
Pimeyttä torjumaan työryhmä toteutti Saarenkodin, Saarentuvan ja Kotipihlajan palvelukoteihin taideprojektin. Siinä asukkaat ja heidän omaisensa sekä kaupunkilaiset loivat taiteilijoiden kanssa palvelukotien ulko- ja sisätiloihin teoksia, joiden tarkoituksena on tuoda hehkuvaa väriä ilahduttamaan asukkaita ja henkilökuntaa halki talven. Teoksen innoittajana toimivat pohjoisen luonnon muodot.

Taiteilijoiden työskentelyn palvelutalossa mahdollistivat Saarenkylän Vanhustenkotiyhdistys ry ja Rovaniemen kaupunki myöntämällään kulttuuriavustuksella.

Muoviroskateokset

Jättiläisen lyhty 2018

Teos alkoi syntyä Syyrian sodan lohduttomissa tunnelmissa. Innoituksensa teos sai Lähi-idän vanhoista värikkäistä lyhdyistä samaan aikaan kun katselin kuvia Aleppon kotien raunioista. Jostakin rauniotalon ikkunasta pilkoitti valoa!

Materiaalina teoksessa on teatteriden valokalvot, cd-kotelot, purkkien kannet, ruokarasiat, kaikenlainen kotien hylätty muovi. Työssä oli toisinaan mukana myös apulalaisa. Työpajoissa mm. Helsinki Design Weekillä Stadin osaamiskeskuksen Suomea ja oppimisvalmiuksia -kurssin opiskelijoiden kanssa sekä Puistopolun peruskoulun 7-
luokkalaisten käsityötuntien yhteydessä rakennettiin teokseen palasia. Assistenttina toimi syyrialainen Hala Aldakar.

Teos on osa Helinä Rautavaaran museo koordinoimaa, Ulkoministeriön rahoittamaa Naiset ja pakolaiset ensin!- osallistavaa globaalikasvatushanketta. Niilo Helanderin säätiö ja Valofirma oy ovat tukeneet Jättiläisen lyhdyn valmistamista.

Muovipuutarha 2016

Teos syntyi halusta nostaa näkyville kaikenlainen muoviroska, joka päätyy roskiin, katujen varsille tai rannoille. Ajattelin että roskamassan tuominen näkyville iloisessa muodossa havahduttaisi pohtimaan kulutuskäyttäytymista.

Muovipuutarha rakennettiin Stoan kulttuurikeskuksen sadan neliämetrin galleriaan. Teoksen materiaali oli matkalla roskiin, mutta kaapattiin taidekäyttöön. Roskista syntyi satoja eri lajisia kasveja, jotka oli epätieteelliseti nimetty paikkojen, tunteiden ja muotojen mukaan. Puutarhan keskellä ”pulppusi” suihkulähde ja ylhäällä ilmassa liiteli
hyönteisparvi.
Teos avautui moneen suuntaan. Se asetti näkyville muovin pikakäyttökulttuurin ja oli kulutuskriittinen puheenvuoro. Ja toisaalta se on tuhansien muotojen ja kirkkaiden värien hilpeää juhlaa.

Muovipuutarhan materiaalin keräämiseen osallistuivat lukuisat eri tahot. Ystävät kiikuttivat työhuoneelle kassikaupalla kotiensa ja työpaikkojensa muoviroinaa. Facebookin eri yhteisöjen kautta toimitettiin muoviroskapaketteja eri puolilta Suomea ja Mäkelänkadun Emmauksessa kerättiin muovia. Mukana tuli myös saaliita Sukeltajat Itämeren
puolesta ry:n, Pidä saaristo siistinä ry:n ja Helsingin ympäristökeskuksen vesien ja rantojen
siivoustempauksista.

Assistentteina toimivat Metropolia ammattikorkeakoulun teollisen muotoilun opiskelijat Tiia Westerholm ja Saara Ollila.

Flowerbed 2015

Teos oli alkuverryttely suurelle Muovipuutarha-installaatiolle. Materiaalina metalliritilä ja kotien muoviroska.

Teos oli esillä brittiläisessä digitaalisessa Do the Green thing -nättelyssä Earth Hour -kampanjan yhteydessä. Siinä taiteilijat loivat teoksia innoittamaan ihmisiä kestävään kehitykseen.

Kattokruunut

Ajatus muovisia korkkeja ja leluja hyödyntävistä kattokruunuista syntyi alkuvuonna 2012 kävellessäni meksikolaisessa rantakaupungissa. Värikkäitä pullojen korkkeja suorastaan kasvoi katijen varsilla ja rannoilla. Syntyi ensimmäinen kattokruunu. Näiden muovisten korkkien keräilyn myötä havahduin näkemään maapallon muoviongelman.

Jättiläisen kattokruunu 2015 –

Jättiläisen kattokruunu syntyi Kirkkonummen Kipinän silloisessa valtavassa tilassa lukuisten apulaisten kanssa. Se oli alunperin yli kolmimetrinen, perinteisen kristallikruunun mallinen teos. Jouduimme kuitenkin poistamaan teoksen ylimmän osan Hangon BackYard-näyttelyä varten. Siellä Kattokruunu ripustettiin arboristin avustuksella vaijereilla kahden männyn väliin roikkumaan.

Vuonna 2017 Jättiläisen kattokruunu toimi pohjana, kun Helsinki Design Weekin Lasten viikoloppuna sen alle rakennettiin riippumaan pieniä kattokruunuja.

Ystäväni Pekka Järvilehto on ollut kekseliäs ja korvaamaton apu Jättiläisen kattokruunun ripustusviritysten toteuttamisissa.

Pienet kattokruunut

Monet pienten kattokruunujen ”helminauhoista” on lasten tekemiä työpajoissa Helinä Rautavaaran museossa, Lasten ja nuorten säätiön tapahtumassa ja Helsinki Design Weekillä. Työpajojen ajatuksena on ollut avata lasten silmät kertakäyttö-lelujen ja muoviroskan aiheuttamalle huolelle ja uhkalle – ja samalla ilolle jota käsillä tekeminen ja värien kirjo tuottavat. .

Havis Amandan altaan kukitus 2015

Havis Amandan katsoo huolestuneena kärsiviää merta kohti. Vastalauseena Itämeren muovittumiselle ja roskaantumiselle syntyi suuri muovinen kukka Havis Amandan jalkojen juureen. Teos oli Helsinki Design Weekin ohjelmistoa.

Vesiputous 2020

Vesiputous-installaatio alkoi syntyä jo vuonna 2015, mutta valmistui vasta vuonna 2020. Teos on pitkulaisisita sinisistä ja vihreistä muoviesineistä rautalangan avulla koostettu teos. Teos oli mukana Lappeenrannan taidemuseon Nytkäys-näyttelssä 2020.

Pata, Sandaali ja Virkattu teltta. Kolmen istallaation kokonaisuus Turun kulttuuripääkaupunkiin 2011

Pakolaisuutta käsittelevä tilateosten sarja. Teokset koostuvat tuhansista pakolaisleireiltä kerätyistä esineistä – käsitöistä, kattiloista ja muovisandaaleista sekä niiden omistajien elämäntarinoista. Teossarjaa valmisteltiina vuodesta 2007 lähtien ja se oli esillä Turun kulttuuripääkaupungissa vuonna 2011.

Teoskokonaisuuden tavoitteena on toisaalta antaa pakolaisille mahdollisuus esitellä kulttuuriensa ja kohtaloidensa moninaisuutta ja toisaalta tutustuttaa suomalaiset satojen pakolaisten tarinoihin. Projektia kuvaavat sanat kauneus, kierrätys, käsillä tekeminen ja kansainvälisyys.

Hankkeessa on mukana esineitä ja tarinoita noin tuhannelta pakolaiselta yli kahdestakymmenestä maasta Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikasta.

Taideprojektin materiaali eli padat ja sandaalit on saatu vaihtamalla käytetyt esineet uusiin, käsityöt on ostettu, yleensä yksi kultakin pakolaisnaiselta. Teoksia on rakennettu työpajoissa ja talkoilla, ystävien, turvapaikanhakijoiden, pakolaisten, koululaisten, harrastajien ja ammattilaisten kesken Helsingissä ja Turussa.

Projektin näyttävin osa on 25 m2 kokoinen Virkattu teltta, todellinen pakolaisnaisten taidonnäyte. Sen seiniin on ommeltu liki 800 käsityötä. Lumoava teltta kiersi pitkin Turun kulttuuripääkaupunkia ja sen suojissa esitetiin pakolaisnaisten tarinoiden pohjalta tehtyä pientä kertomusta, esiintyjinä kaksi afganistanilaista ja marokkolaista nuorta naista.

Hankkeen assitentteina toivat ammattikorkeakouluharjoittelijat Annika Dolgov, Jesper Dolgov ja Heikki Pieniniemi. Heistä jokainen valmisti myös ammattikorkeakoulun lopputyönsä tästä taidehankkeesta. Lisäksi hankkeessa toimi työelämävalmennettavana tekstiilisuunnittelija Anu Leppänen.

Yhteistyökumppaneina toimivat mm. Suomen Pakolaisapu, SPR:n Pansion vastaanottokeskus ja kymmenet muut tahot. Hanketta tukivat Turun kulttuuripääkaupunkisäätiö, Taiteen edistämiskeskus ja Ulkoministeriö. Hankkeen tuotantoyhtiönä toimi Shiffa ry.

Roskasukellusten installaatiot 2013 – 2020

Sarja paikkasidonnaisia, lyhytaikaisia installaatioita. Materiaalina vapaaehtoisten sukeltajien merenpohjasta sukeltama roska.

Ajatuksia roskainstallaation alkutaipaleelta, vuodelta 2014.”Viime syksynä tein suuren romu-installaation Aurajokisukelluksen yhteydessä Turussa. Tapahtuma oli minulle ikimuistoinen ja rohkaiseva. Esineiden löytyminen ja kohoaminen päivän valoon mutaisesta vedestä on salaperäinen tapahtuma. Syvyydestä nousi mutaisia ja löyhkääviä tarvekalujen torsoja: polkupyöriä, pulloja, auton renkaita, vaatteiden riekaleita, astioita, ruokailuvälineitä, ostoskärryjä, lompakoita ja kiehtovia tunnistettavia ja tunnistamattomia esineitä.

Järjestin Aurajoesta löydetyt esineet asetelmaksi ”kankaan” eli muovipressun  päälle sitä mukaa kun niitä kannettiin minulle. Oli aina yllätys mitä vedestä nousee – ja teoksen luominen olikin eräänlainen performanssi, hetkessä tapahtuva esitys. Kun viimeiset romut oli nostettu, oli installaatiokin valmis. Tapahtuma kesti muutaman tunnin ja se järjestetiin niin, että yleisöllä oli mahdollista tulla seuraamaan sukellusta ja installaation valmistumista.

Samalla kun esineiden nousu Aurajoesta oli limaista ja haisevaa todellisuutta, se oli minusta metafora mielen toiminnalle, loputtomalle kätkettyjen muistojen hivuttautumiselle pintaan, päivänvaloon.”

Näitä merien, satamien ja jokien installaatioita on syntynyt Nauvossa, Turussa, Hangossa, Helsingissä ja Porissa yhteensä kahdeksan. Pitkäkestoisin niistä oli Roinalautta vuonna 2012. Lautta täynnä kaisaniemenrannasta sukellettua roskaa seilasi kuukauden ajan näytteillä Helsingin rannoilla.

Yhteistyökumppaneina ovat olleet muun muassa Pidä Saaristo Siistinä ry, Sukeltajat Itämeren puolesta ry, Helsingin kaupunki, Wärtsilän sukeltajat, Project AWARE, Helsinki Design Week.

Kattilankansien vuoropuhelu. Kattiloita ryhmäkuvassa

Installaatioita pakolaisleirilta kerätyistä kattiloiden kansista.

Kattilankannet kerättiin alunperin 2000-luvulla pakolaisleireiltä muun muassa Ugandassa, Somaliassa, Keniassa ja Malesiassa. Pakolaisperheet luovuttivat huonokuntoisimman kattilansa kansineen ja saivat tilalle uudet. Kattiloista syntyi rumpuja Pata, Sandaali ja Virkattu teltta -projektissa ja kannet päätyivät tähän instalaatioon.

Installaatio on ollut esillä Helinä Rautavaaran museossa 2013, Stoan kulttuurikeskuksen galleriassa 2013 ja myös Maailma kylässä -festivaalilla 2015. Tuolloin teosta jatkettiin kiinittämällä siihen suomalaia, käytöstä poistettuja kattilankansien. Syntyi dialogi keittiöiden välillä. Lisäksi tarjolla oli rumpukapuloita, joilla teosta saattoi soittaa.

Roska-akvaario

Roska-akvaariot syntyivät roskasukellusten ja rantojen siivousten yhteydessä keräämistäni pienistä esineistä. Ensimmäinen Roska-akvaario syntyi Helsigin akvaarioseuran Juhlanäyttelyyn vuonna 2015 Helsingin Kaapelitehtaalle ja toinen Helsinki Design Weekin vuonna 2016 Helsingin kaupungintalon Virka-galleriaan..

Ajatuksena oli yksinkertaisesti rakentaa pieneen akavaarioon esitys merenpohjan roskista. Akvaarion vesipumppu sai muoviroskat liikkumaan ja veteen syntyi aina uusia roska-asetelmia.

Heijastinmateriaalit teosten lähtökohtana.

Heijastin on kiehtova materiaali. Se palauttaa siihen osuvan valonsäteen alkuperäistä valonlähdettä kohti. Teoksen hahmot ovat näkyvissä katsojalle ainoastaan silloin kun niihin osuu valoa katsojan silmien korkeudelta.

Auroran yömetsä, valoinstallaatio, 2019

Valoteos oli pimeään aikaan taskulampun valossa koettava polku, jonka varrella välähteli outoja ja kiehtovia ilmiöitä puiden ja pensaiden lomassa. Teoksen materiaalin oli heijastinteollisuuden ylijäämä. Teoksen yksityiskohtia oli mukana luomassa lapsia ja heidän perheitään Lasten kulttuurikeskus Aurorassa.

Teos sijoittui Träskändan puistoon Espoossa ja oli Espoo Visual Festivalin ohjelmistoa.

Heijastinluola 2, 2017

Heijastinluola on pimeä tila, jonka läpi vaelletaan. Luolassa asuu satoja outoja olentoja. Matkalla luolan läpi vierailija kohtaa asukkien polkuja, muodonmuutoksia ja visuaalisia tarinoita. Päivänvalossa luolan hahmot ovat kuolleita muovinpalasia. Pimeyden keskellä, vierailijan kantaman pienen valonsäteen taikomana heijastinluolan väki herää eloon.

Tilateos oli osa FLASH1 valotaidefestivaalia Suomenlinnassa

Heijastinluola 1 2016

Ensimmäinen heijastinluola rakennettiin Tekniikan museoon Helsingissä vuonna 2017. Ajatuksena oli kokeilla miten pieni suomalainen keksintö heijastin innottaisi taiteellisesti. Mukana teosta luomassa oli opiskelijoita, joista yksi myös valmisti Heijastinluolaan oman ääniteoksen.

Yhteistyökumppanina oli Metropolia ammattikorkeakoulu.